Pelatakko vai ei?

Siitä on jo 8kk kun lopetimme juttumme TheManin kanssa, viime aikoina olemme kuitenkin alkaneet taas olla yhteydessä. Ensin  ystävällisen etäisesti ja puhuttu vain yleisistä asioista, mutta viime aikoina satunnaiset keskustelut ovat eksyneet herkempään suuntaan ja hän on samanlainen kuin ennenkin.

Tajusin rakastavani häntä edelleen ja haluavani hänet. En koskaan kertonut hänelle, että rakastan. Ajattelin että hän säikähtäisi eikä minulla olisi enää koskaan mitään mahdollisuuksia. Aloin miettimään, olisiko aika pelata viimeinen kortti? Rakkaus muuttaa asioita vain elokuvissa, mutta ehkä se muuttaisi hänen ajatuksiaan edes jotenkin. Todennäköisyys saada täyskäsi pokerissa on 1:700, voisinko kerrankin onnistua uhkapelissä?

Kun pääsin kotiin rankan työpäivän päätteeksi sain suuren yllätyksen, TheMan pyysin minut kylään. Samantien tunsin hengenahdistusta ja järkeni kielsi minua menemästä, mutta huomasin sormieni näppäilevän myönteistä vastausta hänelle. Kun vihdoin pääsin hänen luokseen kaikki oli kuin ennenkin, hän oli hellä ja huomaavainen, kunnes vähän ennen lähtöäni hän pamauttaa suuren pommin. Hän on tavannut jonkun naisen, sellaisen jonka kanssa hän haluaa olla. Kyseinen nainen asuu vielä muualla, mutta on muuttamassa Helsinkiin. Tunsin itseni niin typeräksi, taas kerran olin kuvitellut että ehkä tällä kertaa jokin olisi erilaista, mutta taas ainoastaan ulkona oli kylmempää kuin hänen sydämessään.

Pokeripöydässäkin loppua kohden tilanne jännittyy ja verisuonet alkavat sykkimään ohimolla. Tulisimmat pelaajat saattavat jopa raivostua huomatessaan, että vastustajalla on parempi käsi ja lyövät viimeiset korttinsa pöytään turhautuneesti. Niin tein minäkin, seisoessani TheManin oven suussa löin viimeisen korttini pöytään, vaikka tiesin, että tällä toisella naisella oli se täyskäsi. Hänelle se tuli shokkina tai ehkä totuus oli liian kova kestettäväksi ja hän päätti kieltää sen.

Kävellessäni hänen luotaan pois tajusin, että me ollaan niin ohi, että sille pitäisi keksiä uusi sana. Ehkä tämä oli se herätyspotku, mitä tarvitsin että pääsisin elämässäni eteenpäin.

Oli asiat rakkauselämässä miten huonosti tahansa, tajusin kotiin päästessäni olevani onnekas, sillä kämppikseni odotti minua litran suklaajätskin, vodkan sekä hello kitty nenäliinapaketin kanssa. En saanut täyskättä rakkaudessa, mutta sain sen ystävyydessä.

Petollinen mielikuva

Sain jokin aika sitten tietää Prinscharmeranden vihdoin pariutuneen. Luulin päässeeni hänestä täydellisesti yli ja jatkaneeni elämääni, kuitenkin ajatus hänestä toisen kanssa sai aikaan paljon kysymyksiä. Mitä sellaista tässä uudessa on, mitä minussa ei ollut? Onko hän kaikin puolin parempi kuin minä ja ennen kaikkea onko hän juuri sitä, mitä PrinsCharmerande on aina etsinyt? Miksi minä en ollut sitä?

Ajatellessamme suhdettamme uudelleen, muistin kaikki ne ihanat asiat mitä meillä oli… Meistä olisi voinut tulla jotain todella ihanaa. Toki asiat jotka suhteemme pilasi ovat sellaisia, joiden takia suhteemme tuskin pidemmän päälle olisikaan kestänyt. Suurin syy taisi olla se, että hän ei kyennyt hyväksymään menneisyyttäni… En koskaan kertonut läheskään kaikkea, mutta en valehdellut kysyttäessä. Olisin toki voinut valehdella suut ja silmät täyteen paskaa, mutta en olisi pystynyt elämään sen ajatuksen kanssa, että hän tykkää minusta sellaisena kuin en oikeasti ole.

Kämppikseni kertoi olleensa aikoinaan todella rakastunut yhteen mieheen, mutta jälkeenpäin tajunneensa ettei rakastanut miestä oikeasti. Mies aina ihaili häntä paljon ja kämppikseni ei vaan kyennyt vastustamaan miehen silmistä heijastuvaa kuvaa itsestään     miehen samalla katsoessa häntä ihailevasti.

Aloin miettimään, voiko ihmisen antama kuva vaikuttaa niin voimakkaasti, että ihastumme tai rakastumme täysillä (tai ainakin luulemme rakastavamme), vaikka emme oikeasti edes tuntisi koko ihmistä? Eikö meidän kuitenkin pitäisi huomata ne kuvan alta pilkottavat virheet ja itselleen liian huonot ominaisuudet. PrinsCharmerande vaikutti aina sellaiselta kiltiltä pojalta, joka ei ikinä satuttaisi minua tai tekisi pahaa kenellekään.

Ehkä lukuisten pettymysten jälkeen ajattelin löytäneeni prinssin, joka pitäisi minusta huolta ja joka ratsastaisi kanssani auringonlaskuun sen jälkeen kun olisi ensin raivannut tiensä piikkipensaiden läpi ja herättänyt minut 100-vuotisesta unesta suudelmalla. Halusin ehkä pitää niin paljon kiinni tästä kuvasta, etten suostunut uskomaan näkemiäni merkkejä siitä, ettemme loppujen lopuksi sovi toisillemme hyvin ja että lopulta kaikki tulee vain päättymään huonosti.

Ajatellessani kaikkia mielessäni heränneitä kysymyksiä tajusin, että en edes tuntenut koko miestä kunnolla ja silti syntyi todella voimakkaita tunteita. Ihastuin siihen kuvaan, minkä hänestä sain. Hän vaikutti ehdottomasti mieheltä, jonka kanssa olisi turvallista perustaa perhe ja elää yhdessä. Lopulta olen tajunnut, etteivät ne tunteet olleet edes mitään oikeita, näin hänessä vaan asioita/ominaisuuksia, mitä mieheltä olen aina kaivannut, mutta en tajunnut että mies oli ihan väärä minulle. Hänen kohdallaan lottorivissäni oli kaksi oikein ja loput numerot oli niin vääriä kuin vain voi olla, silmäni kuitenkin näkivät vain ne kaksi oikeaa numeroa.

Miksi sitten tieto siitä, että hän on löytänyt jonkun, vaikuttaa niin voimakkaasti? Miksi edelleen ajattelen että meistä olisi voinut tulla jotakin? Ehkä edelleenkään en selkeästi näe niitä kupongin vääriä numeroita, sillä pettymys oli kova kun kerrankin luulin piteleväni uniikkia kuponkia kädessäni.

No hän löysi hyvän kumppanin ja minä edelleen juoksen vapaana etsimässä sitä kuponkia, missä on seitsemän oikein.

Worksweetheart

Siirsin blogini tänne jokin aika sitten blogspotista ja erinnäisten sekalaisuuksien takia ei oo tullut pitkään aikaan mitään kirjoiteltua, mutta jospa nyt yrittäisi herätellä henkiin tätä blogia

Paljon kaikenlaista on sattunut viime aikoina, TheManin kanssa juttu meni poikki juuri noihin aikoihin kun viimeksi kirjoittelin ja edelleen aika kesken siitäkin selviäminen. Edelleen viihdyn samassa työpaikassa opintojen ohella ja töissä viihdynkin paremmin kuin loistavasti. Miesrintamalla ei mitään mullistavaa ole tapahtunut, mutta eräs työkaveri on kieltämättä hieman herättänyt ajatuksia

Aloitin siis viime kesänä työt tuolla ja siis olen eri puolilla rakennusta tämän miehen kanssa töissä ja välillä sieltä mulle soittelevat ja pyytelevät tekemään jotain. No muistan sillon joskus kun olin juuri aloittanut tuolla niin tämä kyseinen mies soitteli yhtenä iltana jonkun verran ja silloin jo jotenkin jäi mieleeni, mutta meni 2kk ennen kuin oltiin samaan aikaan töissä seuraavaksi ja nähtiin, muistin samantien et tää on se ihana ääninen mies, joka mulle sillon joskus soitteli. Sanotaan häntä vaikka worksweetheartiksi.

No tässä on nyt kolme kuukautta mennyt aika samaan malliin, worksweetheart heittää välillä hieman kaksimielistä läppää ja hyvin usein sellasta huonoa puujalkaläppää sekä kiusoittelee jonkun verran. Sain tossa jokin aika sitten sellaisen käsityksen, että hän on sellanen melkein kaikille, kun kollegani sanoi tämän myös heittävän hänelle jotain huonoa läppää. No nyt kuitenkin kollegani meinasi, että tolla on jotain mielessä kun tota läppää kerran riittää niin sain sen käsityksen ettei hän kuitenkaan pahemmin kollegalleni heitä tuota läppää. Vietetään todella vähän aikaa samassa tilassa, joten en oikein näe miten hän muita kohtaan käyttäytyy.

Nyt on kuitenkin tapahtunut joku todella suuri muutos kun hän edelleen kahdenkesken on ihan normaali, puhuu flirttavalla ja kiusoittelevalla sävyllä, heittää läppää, kyselee kuulumisia ja kertoo omiaan, mutta jos taas vieressä on muitakin niin nykyään hän on jotenkin ”viileä jätkä” eli vetää jotain ihme roolia. Hän ei sano mitään ilkeää, mutta kaikissa mulle suunnatuissa kommenteissa on jotenkin ivallinen sävy… Ja ennen siis on ollut ihan normaali, vaiks siinä olikin muita. Mä nykyään vältän myös tilanteita, missä on hän+muita, koska musta se viileys ei tunnu yhtään kivalta.

Olen myös saanut hänestä jotenkin lapsellisen kuvan ja hän on siis reilu 20-vuotias. Olen jollain tavalla kiinnostunut hänestä, mutta en sitä kyllä ole hänelle pahemmin näyttänyt, tuntuu että ollaan liian erilaisia ja kun tätä nyt on jatkunut jo 3kk niin alan kyllä tulemaan siihen lopputulokseen että hän ei ole kiinnostunut. Toisaalta meillä ei koskaan ole oikein aikaa jutella edes, että voisi tutustua paremmin.

Mulla on myös ihan uudet kämppikset ja niistä toinen on mulle hyvin läheinen, vaikka ei olla asuttu ku pari kuukautta saman katon alla ja hän lähtee takaisin kotimaahansa joulukuussa :/ Hän on nyt ollut reilu viikon reissussa ja käski mun pitää päiväkirjaa kaikesta mitä ton työkaverin kans tapahtuu ja olen nyt kirjoittanut jo 34 sivua siihen :D Vaiks hän sanoi et viisi riviä per päivä.

Deittiviidakko

Olen vihdoin onnistunut löytämään kivan työpaikan ja on vielä mun alaa, joten se on pitkälti vienyt kaiken energian ja ajan… Huomasin kuitenkin yhtäkkiä arkeni täyttyneen työstä sekä deittailusta. PrinsCharmeranden satutettua minua pahasti, päätin että etsin sellaisen suloisen nörttipojan joka palvoo mua ja näyttää avoimesti olevansa korviaan myöten ihastunut. Kaiken järjen mukaan sellainen en satuttaisi ainakaan niin helpolla kuin ne miehet joihin yleensä tykästyn. Löysin tälläisen nörttipojan ja heti alkuun huomasin ettei homma tulisi koskaan toimimaan. Joku osa musta kuitenkin halus katsoa, mitä tapahtuu, olihan hän kuitenkin ihan suloinen.

No tapailimme siinä muutaman kerran eikä missään vaiheessa oltu siis sovittu mitään siitä ettei saisi tapailla muita. Kuitenkin jotenkin kummasti minusta tuli se kusipää tässä jutussa. Menneellä viikolla sovimme, että hän tulee käymään sunnuntaina ja no heräsin sunnuntai aamulla tyytyväisenä ja huomasin, että mulle on tullut viesti… Viesti oli tutultani, joka työnsä puolesta reissaa paljon euroopassa ja tuo sieltä tupakkaa ja myy sitten halvalla Suomessa. Kutsutaan tätä tuttavaani vaikka Mr. Seiloriksi, ostin häneltä tupakkaa joskus reilu puoli vuotta sitten ja hän sitten tossa jokin aika sitten otti yhteyttä ja kyseli kuulumisia. Muistin miehen olevan todella komea ja juuri sellainen äijämäinen unelma Nyt myös päätin ostaa häneltä kartsan ja juuri tuolloin sunnuntaina ilmoitti tulevansa stadiin ja että voisi tuoda samalla sen kartsan mulle. Päätin sitten, että kutsun hänet kahville, vaikka en tykkää yhden yön juttuja harrastaa niin tämä mies oli pakko kokea! Vietimme sitten koko päivän sängyssä ja oli jopa parempaa kuin olin edes kuvitellut… No Tunti hänen lähtemisensä jälkeen nörtti tulee kylään ja yrittää tietysti lämmitellä mua ja valehtelen silmät kirkkaina olevani todella väsynyt yms.. Jälkeenpäin tunsin itseni täysin idiootiksi. No sovimme sitten, että nähdään tiistaina seuraavan kerran ja no menneellä viikolla olin tavannut myös yhden toisen todella kivan miehen (Herra C) ja Herra C halusi viedä minut ulos tiistaina. Päädyin sitten sanomaan nörtille, että olen todella väsynyt ja hän ehdotti että menen päikkäreille. No sanoin sitten meneväni nukkumaan (eli tapaamaan herra C:tä) ja sen kahden tunnin aikana nörtti oli laittanut 5 viestiä ja soittanut 2krt. No tapaamisen päätyttyä laitoin viestin, että heräsin nyt ja nörtti sitten halusi vielä nähdä ja no en mä nyt sit voinut olla suostumatta. Mentiin ensin rannalle ja sen jälkeen mun luokse.

Jätin nörtin vielä samana iltana tapaamisen jälkeen, en koskaan kertonut mitä tein, koska se nyt vaan olisi satuttanut häntä. Hän otti dumppaamisen tietysti itseensä hyvin voimakkaasti, mutta ei onneks kysellyt sen enempää mitään. En edes tajua miten pystyin tekemään noin, mutta se vaan kai osoitti sen että en todellakaan ollut kiinnostunut tästä nörtistä. Hän kai oli minulle joku turvallinen vaihtoehto, mutta ei siinä vaan ollut sitä kipinää..

auts auts auts

Tullut pahasti laiminlyötyä tätä blogia ;S Kauheesti ollut kaikenlaista kiirettä, nyt alkaa tosin koulun loppumisen myötä rauhoittua.. Kesätyön kun viel löytäis ni sit ois kaikki hyvin

Aika paljon on tapahtunut, TheMan on löytänyt nyt sitten jonkun naisen eli mä vaivun historiaan. Oon sentään pahimman yli päässyt, ei oo enää kokoajan ikävä, mut silti joka päivä edelleen. Hylkäsin erään työtarjouksen, koska tiesin et törmäisin TheManiin siellä joka ikinen viikko. Toisaalta aika tyhmä syy, mut tiedän etten kestäis sellaista.

Suostuin sitten lopulta tapaamaan PrinsCharmeranden pitkästä aikaa, hänen on uuden työnsä takia pakko pitää hiukset ihan siilinä :/ Kyl nekin on ihan okei, mut tykkäsin tosi paljon hänen hiuksista. Tosin oli suuri virhe yrittää mitään uudestaan. Hiusten mukana lähti jotain todella oleellista päästä pois, hän kohtelee mua todella kurjasti ja on ihan erilainen kuin se lempeä ja ihana PrinsCharmerande, jonka tammikuussa tunsin. Laitoin sitten eilen viestiä, että ei taideta haluta ihan samoja asioita yms.. ja herra ei sitten tietenkään vaivautunut mitään vastaamaan. Päätin sitten että antaa olla, en jaksa ees miettiä koko asiaa ku on niin paljon muutakin murehdittavaa.

Love Letter

Vihdoinkin sain kerrottua TheManille mun tunteista, ollaan pikkuhiljaa ajauduttu erilleen täs muutamien viikkojen aikana, mut nyt mä vihdoin keksin hyvän ratkaisun siihen et mitä kerron ja miten kerron. Päätin, että kasvotusten en ainakaan kerro, se tekis liian kipeää, mut päätin kirjoittaa kirjeen. Toki kerroin, että miksi kirje eikä kasvotusten, tiedän et vaiks hän on sellanen miehinen mies niin kyl hän tykkää eleestä. Tiesin myös ettei hän tule koskaan vastaamaan mitään, mutta se ei johdu siitä, että hän olisi kusipää vaan siitä että hän tietää ettei voi sanoa mulle niitä sanoja, jotka haluaisin kuulla. Hänellä on myös jotain tunteita ja hän välittää paljon, suojeluvietti on varmaan korkein, mitä koskaan yhdelläkään miehellä on mua kohtaan ollut. Jos meinaan tehdä jotain ei-niin-järkevää niin yleensä miehet on vain vähän varoitelleet ja kevyesti yrittäneet kääntää päätäni, mutta TheMan pitää kunnon “saarnan” ja joskus vastaa puhelimeen kesken todella kiireisen työpäivän, koska ajattelee et jos mulla on joku hätänä.

Mä en oikee oo vielkää tajunnut, että tää on ohi nyt ja se tuntuu todella vaikeelta hyväksyä et hän ei enää oo tässä… Mut kyllä tää tästä ajan kanssa, tänään pitäis lähteä turkuun kissavahdiksi jälleen. Olen jo aloittanut puutarhan kunnostamisprojektin ja saa nyt nähdä mitä siitä tulee..

Tunteet

Eipäs ole tullut täälläkään käytyä pitkään aikaan, ollut kaikennäköistä sählinkiä ja on edelleen.

PrinsCharmerandehan otti muhun yhteyttä tos jokin aika sitten ja halus taas tavata yms.. No sanoin silloin ei ja se ei hetkauttanut sen pahemmin. No nythän kuitenkin itsepintaisesti yritti uudelleen ja ajauduttiinkin hyvin mielenkiintoiseen keskusteluun ja aloin pikkuhiljaa myöntymään et voitaiskin nähdä. No hän oli vielä Itä-Suomessa ja näkeminen ois ollut mahdollista vasta tän viikon alkupuolella, mutta noin päivää ennen muutin kuitenkin mieltäni et on parempi ettei nähdä. Oon ennenkin ollut vastaavanlaisessa tilanteessa ja silloin on vain pieni kaipuu puskenut pintaan eikä sen kummempaa, nyt jostain syystä kuitenkin voimakkain tunne on viha. Ei mikään voimakas viha, mutta kuitenkin. Olin jo tottunut siihen et nukun yksin ja herään yksin, tottunut siihen että hän ei enää ole tässä, unohtanut ja jatkanut matkaani. Nyt hän tulee ja herättää ton kaipuun tunteen mussa, tajuaisin vihan tunteen, jos olisi ollut hankala päästä hänestä yli tai jos se olisi kestänyt kauan, mutta näin ei ollut. Luulen, että yksi syy sille miks olen loukkaantunut, on se että musta tuntuu että hän ei varsinaisesti kaivannut mua vaan läheisyyttä ja mä olen vain väline läheisyyden saamiseks, kunnes jotain parempaa ilmaantuu ja mähän en ole mikään sellainen.

Tiedän tehneeni oikean päätöksen, koska ei me löydetty yhteistä säveltä silloinkaan joten tuskin nytkään. Tiedän myös, että polttaisin vaan näppini hänen kanssaan ennen pitkään. En vaan saa häntä nyt mielestäni, olin tänään pitkästä aikaa shoppailemassa ja kävin jumbossa, koska en ole sielä koskaan ennen käynyt. No sehän on vantaalla ja menin sinne vielä saman asuinalueen kautta, missä PrinsCharmerande asuu joten tietysti hän pyöri entististä enemmän mielessäni ja pelkäsin koko ajan hänen pomppaavan jostain. No kun vihdoin pääsin shoppailemaan niin vedin häntä henkisesti turpaan ja katsoin kun hän putosi kuilun pohjalle mielessäni ja keskityin sen jälkeen vain shoppailuun.

Matkalla kotiin aloin kuitenkin miettimään taas häntä ja näitä sekavia tunteita. TheManhan pomppas aika äkkiä takaisin kuvioon PrinsCharmeranden jälkeen vieden kaiken huomion ja aloin miettimään, että ehkä sen takia en kerennyt käsittelemään jutun loppua kunnolla? ja ne tunteet, jotka silloin jäi käsittelemättä palaavat nyt pintaan?

TheManin kanssahan homma on ihan lopussa, hän ei pysty antamaan mulle sellaisia asioita joita tarvitsen. Jostain syystä ei oikein siltikään osata olla erillään, mutta nykyään mulla menee jo vähän paremmin vaikka olen edelleen aivan rikki hänen takiaan.

The Curse

Kun päättää, että nyt mä pidän taukoa miehistä, niin heti alkaa pyörimään kaksilahkeisia nilkoissa (Siis muitakin kun näitä idän tummahipiäisiä, joiden suusta saa kuulla päivittäin ihania kohteliaisuuksia “Hei sina kaunis tyto”, vaikka miten sanoo ei niin ei mee jakeluun). Viime viikolla Prins Charmerande yritti lämmitellä välejä ja hänellekkin oli hankala sanoa ei, koska meidän juttu kuitenkin päättyi koska ei haluttu samanlaisia asioita ja ei ollut oikein aikaa (varsinkaan hänellä), ei siksi ettei olisi tykännyt toisesta tai ettei olisi viihtynyt toisen seurassa. No olin ylpeä, että olin pitänyt päätöksestäni kiinni kunnes viikonloppuna tyyliin Mr. Finlandin näköinen mies halusi ihan vakavissaan viedä minut syömään ja tutustua muhun paremmin! Luulen vähän, että hänkin oli tietyn asian perässä, mutta ei ainakaan mitenkään röyhkeästi yrittänyt tai eihän sitä koskaan tiedä vaiks oiskin ollut pintaa syvemmältä kiinnostunut. Mua siis koetellaan nyt ihan kunnolla, tosin hänellekin sanoin ei, mutta se johtui ihan siitä etten tuntenut kovinkaan paljoa vetoa mieheen paitsi fyysisesti, että ei sen ei:n sanominen hänellekkään ihan helppoa ollut, kuitenkin jollain tavalla mielenkiintoinen tyyppi. Siis tää ei tapahtunut humalassa missään baarissa vaan ihan selvinpäin yhdessä tapahtumassa.

Aloin miettimään, että onko nainen jotenkin olemukseltaan kiinnostavempi, jos sillä ei todellakaan ole haku päällä? Silloin jos oikein aktiivisesti hakee niin ei varmana tärppää, mut silloinkin jos vaan vähän katselee ympärilleen niin silloinkaan ei oo näin hyvä flaksi. Miehillä taitaa olla joku tutka, mikä alkaa pitää merkkiääntä kun vastaan tulee nainen, jolla ei todellakaan ole haku päällä ja siihen pitää sit välittömästi testata charmia

Kevät?

Mulle kevään ensimmäinen merkki on se, kun ulkona ollessa tekee mieli avata takki koska on niin lämmin, mut kuitenkin viel sen verran viileä ettei tee mieli ottaa takkia kokonaan pois. Musta tää on aina niin ihana hetki ja loppupäivän kävelen hymy korvissa ja ihan huumaantuneen näköisenä. Tosin vielä tätä merkkiä ei ole näkynyt, päinvastoin tekee vaan mieli laittaa takki tiukemmin kiinni. Tän merkin rinnalle on kuitenkin parin viime vuoden aikana tullut toinen kevään merkki, nimittäin se että entiset miestuttavat ottavat yhteyttä… Tosin yleensä ne on mulla ollu just niitä, joiden kans ei oo koskaan syntyny mitään suuria tuntemuksia, mut eilen tuli kyllä aikamoinen suprise….

Eli eilen Prins Charmerande (jota siis tapailin viime tammikuussa hetken) laittoi mulle viestiä ja siin oli koko ajan sellanen maku et hän vähän kaipailee. No kohteliaisuudesta sit vaihtelin kuulumiset ja sit hän sanoi jopa ihan suoraan et “Jos sua joskus kiinnostaa hauskanpito ilman sitoumuksia niin mä oon vapaaehtoinen.” “….” kuvaa hyvin mun fiiliksiä. Jotenkin mulle tuli sellanen fiilis, et hän nyt ei suoranaisesti kaivannut mua vaan epätoivoisesti haluaa nyt jonkun jolta saa seksiä ja läheisyyttä. Hän jopa sanoi et “seksiä ja läheisyyttä pitäis saada”

No mä myönnän, et mussa on se osa joka kaipaa läheisyyttä ja mulla on jossain määrin turvaton olo kun ei oo ketään tässä ja muutenkin tosi palasina. Jos mä nyt jonkun tähän ottaisin, niin se joku ois mulle todennäköisesti vain laastari ja en usko et laastarisuhde loppupeleissä mitään auttais vaan ehkä jopa pahentais fiiliksiä eikä se ois sitä miestäkään kohtaan reilua. Eli siis kieltäydyin kunniasta Prins Charmeranden kohdalla.

Oon huomannu, että aina kun joku miessuhde päättyy, niin mulla on tosi turvaton olo jotenkin. Tosin koottuani Ikean vaatetelineen ja pöydän, tajusin, et jos mä tohon pystyin niin enhän mä mitään miestä välttämättä tartte ja turvattomuuden tunne vähentyi huomattavasti. Mut onhan se tietty ihanaa, kun on mies, joka rientää pelastamaan neidon pulasta. Viel pitäis opetella käyttämään porakonetta, ni saisin laitetttua noi koukut seinään, TheManinhan ne piti tulla laittaa.

Mihin mä oon oikein muuttanu?!

Viime viikolla sain soittaa poliisit, kun tos mun ikkunan takana tappeli joku tummaihoinen pariskunta, nainen makas maassa ja mies oli kumartuneena sen ylle ja sit he vain huusivat… Siitä noin pari päivää eteenpäin ni kyttäkopteri alkoi pörräämään tos yläpuolel, pyöri tossa kahtena päivänä lenkkiä muutaman tunnin per päivä. Tos hetki sit kun menin röökil ni tossa pihatiellä seisoi poliisi, mitä täällä tapahtuu?!

Muuten mulle kuuluu aikalailla samaa, rahaongelmissa painimista ja ryppyjä rakkaudessa. En siis varsinaisesti oo lopettanut juttua TheManin kanssa, me ei vaan osata puhua toisillemme.. Mut selkeesti täs etäännytään, kyl se tos viikonloppuna soitteli ja kyseli kuulumisia ja selitti et sit kun tulee maailmanloppu ja me syöksytään tonne jonnekki, ni pitää mun pepusta kiinni ja syöksytään yhdessä….